Siskojen ja Simojen järjestämässä paneelikeskustelussa neljä eri alojen ammattilaista pohti välittämistä ja sen tulevaisuutta. Lopuksi koettiin katsojien ennennäkemätön hiljainen mielenosoitus välittämisen puolesta.

Auringon paahtama Pori ja neljä upeaa panelistia keskustelemassa maailman tärkeimmästä aiheesta: välittämisestä. Maanantaina 11.7. SuomiAreenan lava oli värikäs ja monitieteinen, kun estradille nousivat psykoterapeutti ja tietokirjailija Emilia Kujala, professori Arto O. Salonen, kirjailija Johanna Sinisalo ja Siskojen ja Simojen perustaja Eero Väisänen. Keskustelua ohjasi toimittaja Nina Rahkola.

“Autamme enemmän kuin koskaan – välitämme liian vähän? Miten käynnistämme välittämisen vallankumouksen?” -paneelikeskustelussa vaihdettiin ajatuksia siitä, miten saada ihmiset kohtaamaan toisiaan ja välittämään toisistaan aidosti. Miten parantaa yksinäisyysepidemia, miten herättää välittämisen henki?

– Uskon, että meillä on suuri välittämisen vaje. Välittäminen on vastavoima yksinäisyydelle, yksilökeskeiselle pärjäämisen kulttuurille, luontokadolle ja ilmastonmuutokselle. Yhteiskuntaan olisi tärkeää saada aikaan kulttuurinen rakenne, välittämisen henki, jonka myötä saadaan aikaan tekoja ja toimintaa, Väisänen aloitti kertomalla aiheen tärkeydestä.

– Myötätunto on ennen kaikkea tekoja! Hyvä aie ennustaa vasta 20 prosenttia varsinaisesta käyttäytymisestä, Kujala sanoi.

Keskustelijat puhuivat myös yhteydestä, joka on välittämisen avain. Yhteyttä voi tuntea ihmisiin ja koko ympärillä olevaan maailmaan. Kun onnistuu asettumaan toisen asemaan, saa merkityksellisyyttä elämäänsä ja ulospääsyn omasta kuplasta.

Toisaalta yhteyden tunteminen ja välittäminen voi olla myös vaikeaa. Voiko empatiaa tuntea ihan keneen tahansa?

– Välittäminen voi olla usein valikoivaa. Tämä näkyy yhteiskunnan räikeänä polarisoitumisena. Empatian haaste on se, että sitä on helpompi tuntea sellaista ihmistä kohtaan, johon voi samastua. Olisi tärkeää löytää yhteys erilaisiin ihmisiin, niihin, joiden kanssa ei ajattele samalla tavalla, Kujala pohti.

Välittämisen kehyskertomus, suuri tarina, houkuttelisi ihmisiä mukaan välittämisen kansanliikkeeseen. Sen ympärille voi rakentua välittävä tulevaisuus.

Voiko tulevaisuuteen ylipäätään vaikuttaa ja keiden tulisi olla mukana luomassa tällaista tarinaa?

– Tarinaa on luomassa ihan jokainen. Tarvittaisiin enemmän puhetta siitä, millainen tulevaisuus halutaan. Mikä on se Suomi, joka halutaan elää todeksi vuonna 2023? Tulevaisuuden hienous piilee juuri siinä, ettei se ole läsnä tässä hetkessä. Siihen siis voi vaikuttaa, Salonen sanoi.

Kun hyvän kertomusta aletaan loihtia, niin hyvä alkaa hiljalleen toteutumaan.

– Viime vuosikymmeninä on kaivettu itsekkyyttä esiin ja ajateltu, että maailma on minua varten. Entä jos näkökulmaa vaihdettaisiin, ja minä olenkin maailmaa varten? Salonen kysyi.

– Parilla pienellä muutoksella voisimme saada yhteiskunnasta välittävämmän ja lojaalimman. Meidän olisi hyvä oppia luottamaan toisiimme paremmin ja lopettaa muutoksen pelkääminen. Positiivinen kehitys aiheuttaa usein aluksi pelkoa ja vastustusta, mutta siihen totutaan kuitenkin nopeasti, Sinisalo sanoi.

Keskustelun lopuksi todistettiin jotain ennennäkemätöntä, kun kymmenet yleisön jäsenet osallistuivat hiljaiseen mielenosoitukseen ja nostivat välittämisen kyltit ilmaan. “Tiedätkö, onko naapurisi yksinäinen?” ja “älä kävele ohi” -iskulauseet välkkyivät yleisössä hymyjen kera.

Ensiaskeleet kohti välittämisen vallankumousta on otettu, ja seuraavaksi tarvitaan yhä enemmän tekoja ja toimintaa. Syksyllä Siskot ja Simot järjestää keskustelun jatkoksi konseptointityöpajan, joka konkretisoi tapoja aloittaa välittämisen kansanliike. Suunta kohti välittävää tulevaisuutta!

Katso tallenne SuomiAreenan keskustelusta MTV Katsomosta! >