Toiminnanjohtaja Eero Väisänen päättää työsuhteensa ja kertoo ajatuksiaan siirtyessään uuteen elämänvaiheeseen.
Olen kokenut viime viikkoina tunteiden kirjoa: haikeutta, helpotusta, outoa ja hyvää oloa. Yksitoista vuotta sitten alkanut matka yhteisömme peräsimessä on päättymässä. Päivittäinen työntekoni loppuu kiirastorstaina, ja siirryn vuosiloman kautta eläkkeelle. Oma lapsi jää muiden kasvatettavaksi, on luopumisen aika.
Luopuminen on toisaalta tuntunut vähän vaikealta ja toisaalta helpolta ja välillä epätodelliseltakin: tapahtuuko tämä oikeasti minulle? Miten ikinuori voi jäädä vanhuuseläkkeelle! Mutta sitten järki havahtuu: kun oivaltaa viime aikoina toivoneensa, että viikonloput olisivat viisipäiväisiä ja työviikot kaksipäiväisiä, on viisasta lopettaa.
Olen oppinut tällä matkalla paljon: kansalais- ja järjestötoiminnasta, vapaaehtoistoiminnasta, etenkin pop up -tyyppisestä siskoilusta ja simoilusta. Olen identiteetiltäni muutosjohtaja, ja tätä roolia olen saanut toteuttaa myös yhteisömme perustajana ja ensimmäisenä toiminnanjohtajana. Olen kiitollinen ja ylpeä siitä, että olemme toimineet rohkeasti ja ketterästi ja lisänneet ikäihmisten ja heitä kohtaavien vapaaehtoisten hyvinvointia ja luoneet välittämisen kulttuuria yhteiskuntaan.
Paljon on tehty yhdessä, ja paljon on vielä tekemistä. Välittämisen puheteot tai someklikkaukset eivät riitä, tarvitaan teko-tekoja. Yhteiskunta eli me kaikki tarvitsemme toisiamme, hyviä kohtaamisia ja vastuullista välittämistä. Välittämisen valtakunta ei ole valmis. Välittämisestä ja toisten huomioimisesta pitää tehdä kansalaistaito. Uskon ihmisyyteen ja Esa Saarisen tavoin siihen, että meissä ihmisissä on paljon enemmän hyvää kuin näkyy päällepäin. Siksi jatkan toimintaa tämän teeman parissa.
Siirryn vetämään vapaaehtoisena Välittämisen SM kisan valmistelua. Sen avulla tehdään matalan kynnyksen vapaaehtoistoiminasta merkityksellistä ja arvostettavaa erilaisille ihmisille. Eukonkannon ja saappaanheiton SM kilpailujen rinnalle tarvitaan myös välittämisen SM joukkuekisa, joka toivottavasti saadaan ensi vuonna kilpailujen kaanoniin.
Yhteisömme jää seuraajani Hannan osaavaan ohjaukseen. Minulle jää jatkossa aikaa myös oman hyvinvoinnin kehittämiseen. Parasta on, että oma aikataulu tulee olemaan paremmin hallinnassa, kai!
Iso, lämmin kiitos upeasta yhteisestä välittämisen löytöretkestä hienot vapaaehtoiset, rakkaat työtoverit ja muut kanssakulkijat!
Näkemisiin 😊
Eero