Popparit esiin -juttusarjassamme esittelemme Siskojen ja Simojen vapaaehtoisia. Sarja on saanut nimensä ihanien pop up -vapaaehtoistemme leikkisästä kutsumanimestä popparit. Lue tuusulalaisen Reetan kokemuksista Siskojen ja Simojen toiminnasta.

Kuka olet ja mistä tulet?

Olen Reetta Reijonen ja olen 22-vuotias. Asun Tuusulassa ja opiskelen Helsingissä ammattikorkeakoulussa. Normaalisti päiväni täyttyvät opiskelusta, kavereiden näkemisestä ja salilla käymisestä. Vietän paljon aikaa perheeni ja koiramme Mopen kanssa.

Miksi halusit lähteä mukaan toimintaan?

Olin pidemmän aikaa halunnut lähteä mukaan erityisesti ikäihmisten vapaaehtoistoimintaan. Olen luonteeltani ihmisläheinen. Siskot ja Simot vaikutti täydelliseltä yhteisöltä: se on luotettava, välittävä ja turvallinen. Rohkaistuin ilmoittautumaan ensimmäiselle keikalle ja sen jälkeen olenkin ollut mukana jokaisella keikalla.

Olitko tehnyt aikaisemmin vapaaehtoistyötä?

Ennen Siskoja ja Simoja en ollut tehnyt vapaaehtoistyötä. Muistan vieläkin, miten paljon ensimmäinen keikka jännitti! Lähdin Siskojen ja Simojen toimintaan mukaan alkuvuodesta 2019 ja siitä lähtien olen ollut aktiivisesti mukana.

Millaisilla keikoilla olet ollut?

Ensimmäinen keikkani oli kehitysvammaisten disko. Se oli todella lämminhenkinen ja vauhdikas tapahtuma. Sen jälkeen keikat ovat painottuneet lähinnä ikäihmisiin – on ollut esimerkiksi mummodiskoa, hemmottelupäiviä ja joululaulamisia. Usein keikoilla on musiikki vahvasti läsnä. Vanhemmat kappaleet, kuten Kotkan ruusu tai Anttilan keväthuumaus ovat tulleet itsellekin tutuksi ja ne soivat keikkojen jälkeen monta päivää päässä!

Meillä Tuusulassa on ollut ihanaa, kun olemme saaneet haitaristi-Alpon lähes jokaiselle keikalle mukaan. Vanhemmalle polvelle haitarinsoitto on nuoruudesta tuttu ja rakas, muistoja herättävä ääni, ja me nuoret taas kuulemme sitä kovin harvoin. Erityisen suloisia ja liikuttavia ovat ne hetket, kun toivotaan soitettavan esimerkiksi häävalsseina olleita kappaleita.

Mitä mieltä olet ollut Siskoissa ja Simoissa mukana olemisesta?

Siskot ja Simot ottaa vapaaehtoiset lämpimästi vastaan. Keikoille oli helppo tulla mukaan nuorena ja ilman aikaisempaa kokemusta. Vapaaehtoistyössä parasta on ihmisten kohtaaminen ja siitä syntyneet aidot tunteet – ilo, välittäminen, myötäeläminen, kuunteleminen ja kuulluksi tuleminen. Tätä tapahtuu myös meidän vapaaehtoisten välillä.

Mikä on ollut keikoilla parasta?

Ehdottomasti tunnelma! Keikoilla oli helppo ja mukava olla heti alusta alkaen. Vapaaehtoisuus ei vaadi mitään erityistaitoja: jokainen on tervetullut juuri sellaisena kuin on. Keikoilla pääsee kuulemaan ihania ja liikuttaviakin tarinoita ihmisten itsensä kertomana, vaihtamaan kuulumisia ja juttelemaan niitä näitä. Aina sanojakaan ei tarvitse, välittäminen ja kohtaaminen ovat siinä hetkessä niin vahvasti läsnä.

Onko keikoilla tapahtunut jotakin kommelluksia?

Ensimmäinen keikkani oli kehitysvammaisten disko, jossa tiesin olevan karaokea. En ole varsinainen kultakurkku, joten ajattelin kiertäväni sen kaukaa. Jännitys kuitenkin unohtui saman tien ja lauloimmekin monta kappaletta yhdessä – minulle tuntemattomiakin lauluja!

Toinen hauska muisto on viime kevään kauppa-avun keikoilta. Kävin kerran viikossa kaupassa eräälle vanhemmalle herttaiselle pariskunnalle, johon tutustuin hyvin. Yllättäen samalla tutustuin myös kaupan henkilökunnan kanssa: henkilökunta oli aina avuliasta ja lopulta muistivat minut jo ulkoa. He saattoivat huikata jo kaukaa, että mitäs tänään laitetaan. Siitä jäi ihanat muistot.

Mitä ajattelet ikääntymisestä?

Suhtaudun vanhempiin ihmisiin suurella kunnioituksella. Iäkkäämmillä ihmisillä on mielettömästi elämänkokemusta. He ovat kokeneet menetystä ja kipua, mutta myös elämän kauniita hetkiä. He ovat rakentaneet maailmasta hyvää paikkaa. Mielestäni on hienoa nähdä, miten nuoret ottavat tuon lahjan vastaan. Velvollisuutemme on pitää iäkkäistä huolta, ovathan hekin pitäneet meistä huolen aikoinaan. Ihmiselämä on arvokas sen jokaisessa vaiheessa, eikä siitä periaatteesta tulisi tinkiä.

Haluatko tulla mukaan jatkossakin?

Ehdottomasti ja tulenkin!

Millaiset terveiset lähettäisit ihmisille, jotka miettivät vapaaehtoiseksi lähtemistä?

Suosittelen kaikille lämpimästi mukaan lähtemistä. Tässä on sataprosenttinen hyvänmielentakuu. Pop up -vapaaehtoisena oleminen ei vaadi aiempaa kokemusta ja jokainen on tervetullut mukaan porukkaan. On mahtavaa, että voi osallistua juuri sen verran kuin itselle sopii ja tuntuu mukavalta. Toivottavasti pian nähdään!