Siskojen ja Simojen äitienpäivähaastattelussa keskustellaan savonlinnalaisen vapaaehtoisen Pirketan kanssa äitiydestä ja isoäitiydestä, mieleen painuneimmista hetkistä ja yhdessä olemisesta monen sukupolven kesken.

Äitienpäivän lähestyessä Siskojen ja Simojen Savonlinnan toimintakoordinaattori Satu Ritsilä otti yhteyttä Pirketta Kuituseen, joka on järjestänyt vapaaehtoisena Savonlinnan Siskojen ja Simojen välittämisen keikkoja vuosien ajan. Hän oli myös käynnistämässä paikallista toimintaa. Äitienpäivä tuntui hyvältä hetkeltä pysähtyä miettimään, mitä äitiys tai isoäitiys merkitsee Pirketalle.

– Olen neljän rakkaan lapsen äiti sekä kahden ihanan lapsenlapsen isoäiti. Olen kovin kiitollinen juuri tästä omasta perheestäni, jonka kanssa minä ja puolisoni saamme olla jakamassa elämän tärkeimpiä tuokioita, Pirketta pohtii.

Pirketan mukaan mieleenpainuneimmat tilanteet äitinä ja mummona ovat omien lasten ja lastenlasten syntymät.

– Jokaisen lapseni syntymä on ollut ainutlaatuinen hetki. Myös ensimmäisen lapsenlapseni syntymä ja hänen näkemisensä ensi kertaa oli aivan pakahduttavaa, Pirketta muistelee.

Myöhemmin Pirketalle arvokkaimpia muistoja ovat olleet ihan tavalliset, elämäntäyteiset ja arkiset hetket. Esimerkiksi se, kun koko perhe ajoi mökille viettämään yhteistä aikaa.

– Mökillä tehdyt metsäretket ovat olleet ihania. Ja aikaiset kesäaamut, kun ihmettelemme lapsenlapseni kanssa luonnon ihmeitä. Ne ovat sellaisia tähtihetkiä mummille.

Perhe osoittaa rakkautta toisilleen pienin teoin. Esimerkiksi leipominen on tyttärentyttären ja mummin oma juttu. On ihanaa upottaa kädet jauhoihin ja opetella yhdessä kakkujen, pullien ja leivosten tekoa.

Pirketta pitää kaikkein kallisarvoisimpana sitä, että koko perheellä on mahdollisuus olla yhteydessä näin monen sukupolven kesken.

– On etuoikeus ja kunnia, että olen saanut mahdollisuuden olla läsnä äitinä ja mummina rakkailleni. Kiitos lapsilleni ja lapsenlapsilleni, että olette juuri sellaisia kuin olette, hän sanoo.

– Uskon, että äidit pitävän lapsiaan kädestä vain hetken, mutta sydän kuuluu heille ikuisesti.