Syyskuu toi tullessaan työharjoittelun, jonka pääsin ilokseni tekemään Siskoihin ja Simoihin. Minulla ei ollut aiempaa käytännön kokemusta järjestötyöstä enkä oikeastaan tiennyt, mitä odottaa. Jännitin, miten selviän edessä olevasta 240 harjoittelutunnista. Vastaanotto Siskoissa ja Simoissa oli kuitenkin niin lämmin ja avoin, ja työyhteisö niin vastaanottavainen heti ensimmäisestä päivästä alkaen, että tunsin olevani hyvässä huomassa. Harjoitteluni onkin ollut monella tavalla poikkeuksellinen. Tässä kirjoituksessa avaan kokemuksiani harjoittelusta sekä pohdin järjestötyön tulevaisuutta ja opiskelijoiden hyötyä järjestöille.
Kohtaamisen iloa
Harjoittelun aikana oppimani asiat ovat olleet hyvin käytännönläheisiä, mikä on työelämää ajatellen arvokasta. Vapaaehtoistoiminnan kehittämisen tiimoilta olen tehnyt esimerkiksi asiakaskuvausta, joka oli minulle aivan uutta sekä osallistunut vapaaehtoisille suunnattuihin pop up -suunnitteluiltoihin, joihin liittyen pääsin kehittämään ohjeistuksia ja materiaalia tulevaisuutta varten. Olen osallistunut toimintakoordinaattorien siipien alla Välittämisen keikoille, ollut koordinoimassa itsenäisesti Nuorta Välittämistä -keikkaa ja jalkautunut toimintakoordinaattorin kanssa yhteisötalolle ja julkisille paikoille. Lisäksi olen ollut esittelemässä Siskojen ja Simojen toimintaa tapahtumissa ja työstänyt erilaista viestintämateriaalia, kuten mainoksia ja tapahtumakoosteita.
Viestinnästä ja verkostotyöstä olen oppinut, että molemmat ovat keskeisiä osia järjestötyön arjessa. Viestinnän kautta vaikutetaan, tehdään omaa toimintaa näkyväksi ja jaetaan tietoa. Johdonmukainen viestintä vaatii aikaa ja kaikkien sitoutumista yhteisiin viestinnän periaatteisiin. Verkostotyö taas mahdollistaa vaikuttavan toiminnan ja sen muotoilemisen ja kohdentamisen tarpeenmukaisesti. Molemmat osa-alueet ovat näyttäytyneet minulle eräänlaisina toiminnan kivijalkoina, joista on huolehdittava ja joita on vaalittava.
Kohtaava työ ja Välittämisen keikat ovat olleet minulle harjoittelun antoisimpia kohokohtia. On hetkiä, joiden aikana tunnen olevani elementissäni ja juuri siellä, minne kuulun, kun pääsen kohtaamaan ihmisiä, keskustelemaan heidän kanssaan ja kuuntelemaan heidän tarinoitaan. Olen nauttinut vapaaehtoisten ja ikäihmisten tapaamisesta, ja saanut ilahtua seuratessani heidän kohtaamisiaan ja yhdessä vietettyä aikaa. Näissä hetkissä mukana oleminen on ollut ainutkertaista.
Järjestötyön tulevaisuus ja opiskelijoiden merkitys järjestöille
Järjestöbarometri 2024 (SOSTE) tuo esille, että sote-järjestökentällä on tapahtumassa useita samanaikaisia muutoksia, jotka luovat epävarmuutta ja haastavat sote-järjestöjen toimintaa. Haasteet liittyvät erityisesti julkisen rahoituksen vähenemiseen ja avustusjärjestelmän epävarmuuteen, mutta myös yhteiskunnassa tapahtuviin muutoksiin kuten eriarvoistumiseen, digitalisaatioon ja koveneviin asenteisiin kansalaisyhteiskuntaa ja järjestöjä kohtaan. Sote-järjestöt ovat haastavassa tilanteessa, sillä niiden toiminnan ja kysynnän tarve on kasvanut sosiaalietuuksien leikkausten ja kohonneiden elinkustannusten myötä samaan aikaan, kun niiden rahoitusta on leikattu ja hyvinvointialueilla ollaan taloudellisesti tiukoilla. Toisaalta järjestöillä on halua, kykyä ja osaamista toimintansa kehittämiseen ja uudistamiseen.
Näen, että tulevaisuudessa järjestöjen merkitys ja tarve eivät tule vähenemään. Uusien vapaaehtoisten saaminen mukaan toimintaan, erityisesti uusien ihmisryhmien tavoittamisen näkökulmasta, sekä henkilöstön moninaistuminen ja sen tavoittelu korostuvat järjestöjen strategioissa. Ennakoivan työskentelyn merkitys strategiatyössä tulee kasvamaan, ja digitaalisten työkalujen lisääntyminen kasvattaa osaamistarpeita järjestötyössä. Tämä asettaa erityisiä haasteita erityisesti pienillä resursseilla toimiville järjestöille.
Opiskelijoiden hyöty järjestöille on monipuolinen, ja opiskelijoiden mukaan ottaminen antaa paljon molemmille osapuolille. Opiskelijat tulevat ulkopuolelta virkein silmin mukaan. He katsovat asioita omasta näkökulmastaan, ja heidän ideansa ja kehitysehdotuksensa voivat hyödyttää järjestöjä toiminnan kehittämisessä ja uudistamisessa. Opiskelijat suhtautuvat myös usein avoimesti, innokkaasti ja uteliaasti uuden oppimiseen ja uusien asioiden kokeilemiseen. Järjestöissä tarvitaan monipuolista osaamista, jota eri alojen opiskelijat tuovat mukanaan.
Lopuksi
Harjoittelun aikana olen epäillyt itseäni suuresti, ja silti kokenut onnistumisia ja ylittänyt itseni. On ollut arvokasta huomata, että asioita voi tehdä jännityksen kanssa ja niistä voi selviytyä jännityksestä huolimatta. Kun olen päässyt osaksi Siskojen ja Simojen yhteisöä, on järjestötyön ja vapaaehtoistoiminnan merkitys avautunut ja konkretisoitunut. Kokemus on myös raudoittanut tunnettani siitä, että kuljen ammatillisesti oikeaan suuntaan. On ollut kunnia saada harjoitella näin omistautuneen, välittävän ja lämminhenkisen työyhteisön mukana sekä kohdata upeita vapaaehtoisia ja ikäihmisiä. Poikkeuksellista on ollut myös se, että samaan aikaan kanssani aloitti muitakin opiskelijoita. Me muodostimme jo ensimmäisen viikon aikana tiiviin harjoittelijayhteisön, jossa olemme oppineet ja kehittyneet yhdessä. Yhteisöllisyys on siis ollut läsnä harjoittelussani myös odottamattomilla tavoilla.
Olen viipynyt Siskoissa ja Simoissa pian ne 240 harjoittelutuntia, joista olin aluksi hieman huolissani. Nyt tiedän, että edessä on haikea päivä, kun tunnit lopulta tulevat täyteen.
Kirjoittaja
Mira M. (yhteisöpedagogiopiskelija, Humak)